Itselle tuli totaalinen pysäkki neljän pennun lähdön jälkeen. Tuntui ettei mitään jaksa eikä mikään kiinnosta. Rauhallista Juhannusta vietimme ihan kotosalla. Kuvia räpsin tämänhetkisestä "silmäterästämme". Lipunnoston aikaan piti kakrulle pitää "ristiäiset", muttemme päässeet yhteisymmärrykseen vasta kun seuraavana iltana. Nimeksi tuli Susu.

Jos Susu on meidän silmäterä, niin on niistä tullut myös Lumin kanssa ylimmät ystävykset. Kaikki on yhteistä.

Hampaita kalistellaan

Ensimmäinen "sammunut" juhlija

Juhannusherkku

Susu on parin päivän ajan päässyt livahtamaan Nitan pentujen luokse. Oikeestaan ensimmäiset kerrat oli sitä, et Susu meni syömään Nitan ruokia, sitten se hoksasi pennut ja sinne piti mennä hänenkin nukkumaan. Kerran jo oli rivin päällimmäisenä myös Nitan tissillä häntähuiskien. Täytyy vaihtaa ovenpielien porttien paikkaa, kun toisessa on senverran ohuet välit, ettei pieni siitä sovi sinne.

Pojat rivissä. Pennuista ei ole tarvinnu huolehtia ollenkaan, Nita on hoitanut pennut tosi hienosti. Nitan ruokahalukin on lisääntynyt huomattavasti. Kyllä pojilla siihen malliin painotkin nousevat, et sapuskaa on riittävästi. Kovia on nämä pojat kyllä vikisemään, sitä tekevät nukkuessaankin. Kävelyä harjoitellaan jo kovasti, murinaa ja haukuntaa jo kuuluu. Silmät eivät ole vielä auenneet.